Painojälkeä tavalla tai toisella…

Mekaaniset ja digitaaliset painomenetelmät

O F F S E T

k

Yleistä: Offsetista tuli maailman yleisin mekaaninen painomenetelmä sen syrjäytettyä 80-luvulle mennessä aiemman yleisesti käytetyn kohopainon.

Konetyyppejä ovat arkkioffset ja offsetrotaatio- eli rullapainokone. Menetelmällä pystytään painamaan lähes kaikkia paperi- ja kartonkilajeja, jopa muovia, jos se on riittävän ryhdikästä ja paksua.

Menetelmä: Menetelmä perustuu siihen, että vesi ja öljy hylkivät toisiaan. Prosessissa painolevy kastellaan ensin vedellä, joka leviää ei-painaville pinnoille, sitten levylle levitetään öljypohjainen painoväri, joka tarttuu painaville pinnoille. Painoväri siirtyy levyltä kumipinnalle ja siitä paperille.

DSC_2857

Painoväri on jähmeää ja sen työstämiseen tarvitaan painokoneessa suuri telasto.

Painolevyjen yleisin materiaali on alumiini, ja levyt ovat hyvin ohuita.  Alumiini voidaan kierrättää.

Perinteisessä levynvalmistuksessa herkistetyt painolevyt valotettiin uv-valolla, nykyään käytetään CTP-tulostusta (Computer To Plate) suoraan digitaalisesta tiedostosta laservalolla.

Postaus, jossa kerron offsetlevyn valmistuksesta: https://teijita.wordpress.com/2020/01/08/nielaisi-kitaansa-piipitti-ja-suhisi-aikansa-kunnes-sylkaisi-ulos/

Menetelmän etuja ovat sävyjen ja yksityiskohtien toistuminen huonommallakin paperilla, ja se että voidaan käyttää korkeaa rasteritiheyttä ja erilaisia rasterirakenteita. Levynvalmistuksen kustannukset ovat myös melko alhaiset, ja tarjolla on paljon erilaisia painokonetyyppejä.

Menetelmän haittapuolia ovat se, että voidaan käyttää vain öljypohjaisia painovärejä, mikä rajoittaa värin koostumusta ja kuivumista, sekä se että painovärin tahmeus ja kumikankaan käyttö vaativat paperilta suurta pintalujuutta. Paperi elää painokertojen välillä sekä kostutusveden että painosalin tai varaston ilmankosteuden vaikutuksesta ja aiheuttaa mittapysyvyysongelmia. Painoprosessi on monen siis asian takia hankalampaa hallita muihin verrattuna.

Yläkuvissa offset-painokone vetelee sikeitä. Ehkä joskus saan napattua kuvia kun se on työn touhussa.

Densitometrilla (alakuvat) mitataan painetun värin tummuutta ja rasterin pisteprosenttia.

Lisätietoa: https://penttijuhani.wordpress.com/2014/01/31/perustietoa-offsetpainamisesta/

S Y V Ä P A I N O

Menetelmällä painetaan todella suuripainoksisia, aikakauslehtityyppisiä tuotteita sekä sileäpintaisia pakkausmateriaaleja, esimerkiksi päällystämättömiä tai päällystettyjä kiillotettuja paperi- ja kartonkilajeja sekä erilaisia muoveja ja laminaatteja. Esimerkiksi Vihreät kuulat -pakkaus, suklaarasiat, kahvipaketit, joissa voi olla jopa kaikki värit sekoitevärejä ja lisäksi erilaisia lakkauksia. Menetelmä on nopea ja edullinen isoille painosmäärille, jotka voivat olla satoja tuhansia, jopa miljoonia. Syväpaino ei kuitenkaan sovellu karheille materiaaleille.

Painovaiheessa sylinterin pinta kastellaan juoksevalla painovärillä ja metallinen raakeliterällä pyyhkii ylimääräisen värin pois, jolloin painoväriä jää vain painopinnan syvennyksiin. Painoväri siirtyy painonipissä sylinteriltä painoalustalle. Painoyksiköitä on viidestä kahdeksaan. Erikoisväreille ja lakoille voi olla lisäväriyksiköitä.

Ikean kuvaston sisäsivut painetaan syväpainolla ja kannet offsetilla. Todennäköisesti taitossa tehdään eri kieliversioille oma layeri. Kaikki painettavat elementit on rasteroitu, joten esimerkiksi musta teksti näyttää luupilla katsottuna hieman röpelöiseltä reunasta. Rasteritiheydet ovat erilaiset eri osaväreillä, mustalla tihein, keltaisella harvin, joten sen  heitto ja epätasapaino antavat eniten anteeksi.

Konetyyppejä ovat aikakauslehti- ja pakkaussyväpainokoneet. Aikakauslehtipainokoneessa on taittolaite ja samalla ajolla painetaan radan molemmat puolet. Esimerkiksi 48-sivuinen lehti painetaan yhdellä kierroksella. Pakkauspainokoneissa painetaan yleensä rullalta rullalle ja vain toiselle puolelle rataa.

Painovärien tyyppi valitaan materiaalin mukaan. Värien ja lakkojen kuivuminen tapahtuu liuottimien haihtuessa. Liuotinpitoisuus on korkea. Pakkauspainossa väreiltä vaaditaan usein elintarvikekelpoisuutta.

Painoaihio tehdään nykyään kuparipintaiselle terässylinterille kaivertamalla (rasteripisteet) timanttikaiverruskoneessa, aiemmin käytettiin syövytysmenetelmää. Sylinteri voi olla pituudeltaan useita metrejä leveä ja painoltaan jopa yli tuhat kiloa ja se päällystetään kuparilla. Sylinteri voidaan käyttää uudestaan poistamalla vanha painoaihe mekaanisesti ja kuparoimalla pinta uudestaan. Toistuvien painotöiden kuten pakkauksien sylinterit varastoidaan ja käytetään uudestaan uusintapainoksien painamiseen.

Menetelmän etuja ovat se, että voidaan painaa sekä paperille että muoveille, värintoisto on hyvä, ja menetelmä on edullinen suurissa painosmäärissä. Värinsiirto on yksinkertainen ja prosessia on helppo hallita esimerkiksi offsettiin verrattuna.

Haittoja ovat se, että aloituskustannukset ovat korkeat, koska sylinterinvalmistus on erittäin kallista ja se että painovärin liuotin vaatii talteenoton tai käsittelyn.

K O H O P A I N O

IMG_0029

Menetelmää pidetään vanhimpana painomenetelmänä. 1970-luvun loppuun asti ennen offsetrotaatiokoneiden yleistymistä kohopaino oli yleisin sanomalehtien painomenetelmä. Sitä käytetään vieläkin tiettyjen erikoistuotteiden painomenetelmänä.

Konetyyppejä ovat kapearataiset rotaatiot, joita käytetään tarrapainatuksessa, tasopainokoneet eli tiikelit, taso-sylinterikoneet.

DSC_2899Menetelmässä painovärit ja painokoneen värilaite samantyyppiset kuin offsetmenetelmässä. Sillä voidaan painaa sileälle tasapaksuiselle, tiiviille paperilaadulle.

Painoväri on jähmeää ja värilaite koostuu lukuisista teloista.

Painolevyt valmistetaan erilaisista fotopolymeerimuoveista. Levy valotetaan UV-valolla negatiiviifilmin läpi, jolloin painavat pinnat kovettuvat. Kehityksessä pehmeät osat- ei painava pinta poistetaan. Painava pinta on 1-2 mm koholla muusta levystä.

F L E K S O P A I N O

Menetelmää käytetään erityisesti pakkauspainatuksessa joustavuutensa takia. Sen suosio on voimakkaasti kasvanut painojäljen kehittyessä. Sillä voidaan painaa paperille, kartongille, aaltopahville, muoville ja laminaatille. Painettava pinta voi olla karhea tai sileä, päällystetty tai päällystämätön. Painomateriaaleja ovat esimerkiksi aaltopahvi, nestepakkauskartonki, tarraetiketti, tapetti, pakkauspaperi, muovi- ja metallipakkaukset, joskus myös sanomalehdet.

DSC_2898

Painokoneet ovat useimmiten moniyksikköisiä, toiselle puolelle rataa painavia rotaatioita tai esimerkiksi aaltopahvin painamiseen käytettyjä arkkisyöttökäyttöisiä koneita. Painokone on yksinkertainen ja sen kuntoon laitto nopeaa.

Koneita on kolmea perustyyppiä stack- eli tornityyppiset, keskussylinteri- eli satellittikoneet ja inline-koneet. Stanssaus ja leikkaus voivat olla painoprosessin loppupäässä, siis tuote voidaan painaa valmiiksi tuotteeksi asti, mutta silloin prosessi on hitaampi.

Menetelmässä painoaihio on kohokuviona eli reliefinä joustavasta materiaalista valmistetulla painolevyllä tai laatalla.

Painoväri on juoksevaa, ja sitä annostellaan painolevylle rasteri- eli anilox-telalta. Väri siirtyy painolevyn koholla oleville pinnoille ja niiltä painonipissä paperille. Rasteri- eli aniloxtela annostelee painovärin. Tämä rasterikuppimenetelmä muistuttaa syväpainosylinteriä. Myös vesipohjaisten painovärien käyttö on mahdollista.

DSC_2897

Painolevyt ovat joustavia ja kestäviä painolevyjä ja laattoja, jotka ovat kumi- tai fotopolymeeriä. Painopinta voi muodostua yhdestä isosta painolevystä tai useammasta pienestä erillisestä painosylinterin pinnalle kiinnitetystä laatasta. Perinteisesti fotopolymeerilevy valmistetaan valottamalla negatiivifilmin läpi uv-valolla  samantyylisesti kuin seripainossa, mutta painava pinta syntyy päinvastoin. Uudella tekniikalla painolevy tehdään CTP-tekniikalla laservalotuksella.

Fleksopainomenetelmän etuja on se, että painolaite on yksinkertainen, sen kuntoon laitto on nopeaa, ja sillä voidaan painaa laajalle valikoimalle eri materiaaleja, myös huokoiselle. Liuotinpohjaiset painovärit kuivuvat helposti haihtumalla.  Painolevyn valmistuksen kustannukset paljon alhaisemmat kuin syväpainosylinterilllä. Menetelmällä voidaan painaa jatkuvia katkeamattomia painoaiheita, esimerkiksi tapetteja, ja painopituutta on helppo muuttaa.

Fleksopainomenetelmän haittoja ovat se, että sävyn- ja yksityiskohtien toisto on offsettia ja syväpainoa heikompi. Aiemmin tämä oli suurempi haitta, nykyään ero ei ole enää niin iso. Kuvissa on käytettävä suhteellisen harvaa rasteria. Haittana on myös painovärien liottimien terveys- ja turvallisuusriskit.

S E R I P A I N O

Yleistä: Seri on kaikkein monipuolisin painomenetelmä. Sillä voidaan painaa suoraan valmiisiin tuotteisiin, esimerkiksi vaatteisiin ja myös kaareville pinnoille, esimerkiksi lasi- ja muovipulloihin ja purkkeihin. Sillä voidaan painaa tarroja, julisteita, tekstiilejä, lasia, jopa elintarvikkeita. Konevalikoima on laaja yksinkertaisista pöytämalleista automaattisiin taso- ja sylinteripainokoneisiin.

seri

Kuvan lisenssi: This file is licensed under the Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 International license. Kuvan tekijä: Kathleenberry

Menetelmässä painoaiheen sisältävä painokaavio (sapluuna/stensiili) kiinnitetään painoväriä läpäisevään seulakankaaseen. Painoväri levitetään seulakankaan päälle ja kumisella raakelilla puristamalla se siirretään seulakankaan läpi alla olevalle painoalustalle. Painoväri koostuu pigmenteistä, sideaineesta, liuottimesta ja lisäaineista.

Teräksestä, alumiinista tai puusta valmistettuun painokehykseen kiinnitetään seulakangas. Seulakankaissa käytetään synteettisiä materiaaleja, silkkiä tai teräslankaa. Seulakankaan tiheys ja langan paksuus määrittävät pitkälti sen värinsiirto-ominaisuudet. Rasterikuvia painettaessa lankatiheys rajoittaa kuvan rasteritiheyttä. Rasteritiheyden valintaan vaikuttaa painotuotteen katseluetäisyys.

Painokaavio valmistetaan leikkaamalla tai valottamalla. Leikkausmenetelmää käytetään vain yksinkertaisissa kompaktipintoja sisältävissä töissä. Valotusmenetelmiä ovat suora, epäsuora ja tulostus. Kahdessa ensimmäisessä käytetään originaalina positiivifilmiä. Suorassa menetelmässä seulakangas valotetaan positiivifilmille UV-valolla, jolloin valottuneet kohdat kovettuvat ja valottumattomat kohdat pestään pois kehitysvaiheessa.

D I G I P A I N O M E N E T E L M Ä T

Nykyään perinteisten painomenetelmien rinnalle ovat tulleet erilaiset digipainomentelmät, jolloin on painoaihio tulostuu suoraan paperille. Tulostusmenetelminä ovat elkografia, elektrofotografia, elektrografia, ionografia, magnetografia, termografiaa, mustesuihku ja termografia.

———————————

Lähteet:
Painoviestinnän tekniikka, Pentti Viluksela, Seija Ristimäki, Toni Spännäri
Savitaulusta Laseriin, Lars-Eric Gardberg
http://www.painomerkki.fi/Sanasto.html
Tredun opetus